Arvostelu: Man of Steel (**1/2)

Ohjaaja: Zack Znyder

Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Russell Crowe, Kevin Costner, Laurence Fishburne, Michael Shannon, Antje  Traue, Diane Lane

Ensi-ilta Suomessa 26.6.2013

Arvosanani: ***

Tässä tulee siis tämän leffablogin ensimmäinen "kunnollinen" elokuva arvostelu. Man of Steel on ollut tuotannossa sitten 2011 ja muistan silloin nähneeni kuvan Russell Crowesta "on the set of Man of Steel" tyyliin TMZ.comin sivuilla. Oli tiedossa että Crowe esittää Jor-Eliä ja ensi vaikutelma kuvasta oli... Ei tule toimimaan ja miksi tätä koitetaan taas?!


Kuitenkin aloin lukemaan elokuvan tekijöistä ja pikkuhiljaa pieni hypetys nousi pintaan joka on kasvanut aina eilispäivään asti. Leffan on siis kirjoittanut sekä David S. Goyer että Christopher Nolan.
Nolan myös tuottanut elokuvan joten on selvää että Batman trilogia on toiminut tehokkaana markkinointivälineenä että tietenkin nostanut odotuksia että uusi teräsmies elokuva olisi "Nolan leffojen tasoinen".



Man of Steelistä kirjoittelin jo pikkasen aikaisemmin tähän blogiin joten jos haluatte lisätieto niin sitä löytyy myös minun blogilta tässä:
http://1piste21.blogspot.fi/2013/06/15-viikkoa-ensi-iltaan.html

Sitten itse arvioon.

Jos elokuvan haluaa pistää yhteen lauseeseen niin se olisi minulta seuraava:
"Konkarinäyttelijöitten juhlaa puoleksi hyvässä puoleksi keinotekoisessa elokuvassa".

Voi sanoa että elokuvan alkupuolisko on elokuvan voima. Kal-Elin lapsuus maan päällä sekä kohtaukset Kryptonilla ovat tehokkaita ja luovat hyvin jännittävän ja scifimäisen tunnelman elokuvaan. Ongelmia tulee vasta esille kun taas nykyaikaan sijoittuva osuus alkaa lupaavasti mutta rupeaa kohta toistelemaan itseään liiallisella erikoiseffektipainoitteisuudellaan. En ole koskaan vaatinut "blockbuster" elokuvilta mitään maailman syvintä juonta tai draamaa mutta tässä elokuvassa siitä muodostuu kuitenkin ongelma kun alku lupailee ja viittaa tähän suuntaan mutta sitten jäädänkin jollain tavalla puolitiehen.

Elokuvassa on kylläkin paljon hyviä kohtauksia jotka toimivat.
Yksi plussa elokuvassa on ns. isähahmot... Kevin Costner sekä Russell Crowe. Aina kun nämä herrat ovat ruudussa niin elokuva toimii ja tuntuu jotenkin niin paljon enemmän "todelliselta". Ne tuovat painovoiman teräsmiehelle (painovoima on itseasiassa aika hyvä sana tässä yhteydessä)
Clark Kentin äitiä näyttelevä Diane Laine on myös hyvä omassa roolissaan.

Russell Crowe "Marlon Brandon" saappaissa.

Luulen että olisin tykännyt elokuvasta enemmän jos hahmojen välisiin ihmissuhteisiin oltaisiin käytetty enempi aikaa ja vaivaa (käsikirjoituksen laatu tässä leffassa pieni kysymysmerkki).

Katsellessani Man of Steeliä tuli epäilemättä mieleen muitten isojen elokuvien ohjaajien teokset. Elokuvan alussa on jotain tiettyä Avatarmaista (joskin synkempää) tunnelmaa ja elokuva myös  luo taitavasti yhteyden tunteitten ja toiminnan välillä. Avatarin ohjaaja James Cameron onkin aina ollut se ohjaaja joka toimii tällä alueella täydellisenä esimerkkinä siitä (ainakin minun mielestä) miten hyvin toiminnan ja draaman voi yhdistää.
Alussa Man of Steel pysyy kasassa ja jopa tuntuu hivenen Cameronmaiselta. Se on iso plussa ja siitä elokuva saa minulta kiitosta.

Se toisaalta erottaa sitäkin enemmän elokuvan vähemmän tehokkaan lopun sen hyvästä alusta. Jotain siinä vaan tapahtuu elokuvan puolivälissä. Ruutiinimainen Hollywood käsikirjoitus alkaa paistamaan läpi tai jotain sen kaltaista. En osannut ihan tarkalleen sanoa missä kohtaa elokuvaa tämä tapahtui mutta yhtäkkiä aletaan liikkumaan Pentagonin käytävillä ja nimettömiä ja yleisölle merkitsemättömiä kenraaleja ja kapteeneja vilisee ruudussa toisensa jälkeen. Satunnaiset tutkijat näkevät juttuja avaruudesta ja ihmiskunta katselee taivaalle kun Kenraali Zod lähestyy uhkaavasti. Tässä kaikessa on jotain todella tuttua ja se syö elokuvan tehoa.


Zack Snyder (joka muuten ohjasi loistavan Watchmenin) siirtää jostain syystä elokuvan vahvuuden syrjälle ja keskittyy ns. "Roland Emmerich"-modeen mihin on jo tottunut ja väsynyt kun sen löytää liian useasti "tusinakama" toimintaelokuvista. Jotkut rakastavat toimintaa sellaisenaan, niin minäkin mutta mielestäni toiminta ei enää tunnu tai kosketa jos sitä vaan tulee lisää ja lisää eikä koskaan pysähdy näyttämään välillä kenestä (ja miksi!) meidän pitäisi välittää.. Se on minun mielestä yksi olennaisin osa jos haluaa oikeasti toiminalla tuoda yleisölle jotakin. Toiminnan pitää joko koskettaa, innostaa tai huvittaa (kasarileffat esimerkkinä).

Itseasiassa Roland Emmerichin ehkä parasta (Independence Day) elokuvaa jopa minun mielestä kopioidaan tietyllä tavalla.


Leffakokemuksesta mainittakon että jotkut kohtaukset olivat niin Independence Day:mäisiä että vaan odotin että Harvey "DAVID! DAVID!" Fierstein astuisi ruutuun. Taisin häiritä kanssakatsojia kun koitin vaimolleni matkia Fiersteinia (tässä kuva jos ette muista miestä):

Jotenkin sääli tämä muutos keskellä elokuvaa koska koska pienellä vaivalla tästä elokuvasta olisi voinut tulla niin paljon parempi kasvutarina teräsmiehelle ja sellainen mihin katsojat voisivat samaistua.

Henry Cavill:issa ei ole moitittavaa. Hän oli hyvä valinta teräsmieheksi. Cavillin ulkonäkö on rooliin sopiva, hän myös osaa näytellä leppoista tyyppiä (mitä moni kriitikko sanonut että hän on elokuvassa liian vakava) ja voin kuvitella että hän olisi saanut puristettua roolistaan vieläkin enemmän jos tarina olisi sen suonut. Sama pätee Michael Shannoniin joka oli Kenraali Zodina hyvä.

Michael Shannon "Terence Stampin" saappaissa

Hans Zimmerille pisteet kotiin hyvästa vaikkakin ehkä vähän perusvarmasta musiikista. (olen kuunnellut soundtrackin läpi 4-5 kertaa ja esimerkiksi Dark Knightin ja Inceptionin soundtrackeissa jotenkin enemmän tehoa).

On jotenkin hankala kertoa niitä hyviä asioita elokuvasta (mitä oli kaikesta huolimatta paljon) kun kokoinaisvaikutus oli lievä pettymys. Tähän ehkä liittyy se että omat odotukset olivat liian korkealla.
Voin kuitenkin rauhassa todeta että elokuva on kaikinpuolin Marvelin sarjakuvaleffoja vaikuttavampi ja parempi ja se lienee yksi iso voitto DC Comics:ille.

Olisi kuitenkin ollut mukava jos Man of Steel olisi toiminut myös elokuvana paremmin. Nyt se jää enemmänkin pelkäksi hyväksi sarjakuvaelokuvaksi.


Tässä oli minun suht pitkä tarina ja ehkä aika kriittinen sellainen, mutta annan elokuvalle silti  2,5 tähteä viidestä.