Pääosissa: Johnny Depp, Armie Hammer, Tom Wilkinson, William Fichtner, Barry Pepper, James Badge Dale, Ruth Wilson, Helena Bonham Carter
Ensi-ilta Suomessa 3.7.2013
Arvosanani: *
| Hevonen ja Johnny Depp jättävät Armie Hammerin taka-alalle. |
Huumorin "kehittely" on tuttua Jerry Bruckheimerin (leffan tuottaja) aikaisemmista elokuvista ja herra onkin tunnettu siitä että hän tietää mikä toimii (riippumatta onko se oikeasti hauskaa tai ei niin hatunnosto hänelle) jenkkiyleisölle/valtavirtayleisölle. The Lone Ranger on vaan jopa Bruckheimer tasolla jotenkin liian ohutta, liian laiskaa ja tylsää eikä millääntavalla hauska.
Epäilin että Johnny Depp (joka jäänyt pahasti kiinni Jack Sparrow tyylisin "hassutus" rooleihin) olisi taas se perus Johnny Depp mitä nähty jo niin monessa samantyylisessä elokuvassa. Pakko myöntää että olisipa hänen perusjuttujaan käytetty enempi niin elokuva olisi ollut edes Depp-fanien mieleen. Nyt väitän että se jopa näkyy näyttelijän kasvoista että tässä vedetään roolia puoliteholla.
Depp on intiaanina periaatteessa ihan uskottava mutta hauska hän ei ole. Tästä voidaan kyllä katsoa käsikirjoituksen suuntaan koska elokuvan juoni ei kanna vitsejä mihinkään. Depp esimerkiksi syöttää ruokaa omalle kuolleelle lintuhatulle aina kun leffassa halutaan tuoda Deppin "hassuutta" esille. Leffassa on myös mitä oudompia tietokoneellatehtyjä stuntteja sekä.... kyllä tappaja-kaneja jotka riehuvat ruudussa ja katsoja pelkästään miettii että mitä hittoa tämä on ja mitä tällä pyritään kertomaan??!
Lone Rangerin roolissa nähdään Armie Hammer (joka eniten tunnettu The Social Networkin roolista missä hän esitti kahta kaksoisveljeä) joka olisi aivan hukassa ilman Deppiä. Hammerissa ei ole sitä karismaa eikä taitoa mitä pääosaan tarvitaan (Depp onkin näyttelijöistä ensimmäisenä kun lopputekstit alkavat).
Elokuvassa koitetaan tuoda sitä samaa kevyttä hauskaa fiiilistä mitä Caribbean leffoissa oli. Se vaan jää niin pahasti puolitiehen. Tässä ehkäpä pieni esimerkki:
| Oispa tätä herraa ollut elokuvassa enemmän. |
Sivuosiin on hankittu nimekkäitiä brittinäyttelijöitä kuten Tom Wilkinson sekä Helena Bonham Carter. Rooleissa ei vaan ole mitään kiinnostavaa vaikkakin molemmat vetävät roolinsa perushyvin. Carterin rooli on kylläkin hyvin mielenkiintoinen mutta ruutuaikaa ehkä korkeintaan 5-6minuuttia ja silloinkin hänen NORSUNLUUNJALKA-PROTEESI on pääosassa! Ja tästä jalasta (koitetaan) kehitellä vitsiä jatkuvalla syötöllä. Kyseinen jalkaproteesi juttu onkin jotenkin niin tätä leffaa kuvaava.. Vitsiä pukkaa ja katsojaa jopa muistutetaan milloin pitäisi nauraa.. Eipä vaan ketään koko salissa naurattanu.
Jos elokuvasta halutaan löytää muutama hyvä asia niin se on elokuvan soundtracki joka kuitenkin tekee elokuvasta jotenkin parodian oloisen koska musiikki pahtaa päälle eeppisesti kun taas elokuvan päähahmo sekoilee ja vetää tyhmiä puujalka (tai norsunluunjalka) vitsejä.
Lone Rangerin hevonen on itseasiassa leffan hauskin ja rakastettavin hahmo.. Pisteet hänelle.
Mitä tästä siis jää käteen. Hyvä musiikki, norsunluunjalka sekä leppoisa heppa.
Yksi tähti tälle elokuvalle. Toivon etten näin huonoa elokuvaa enää tänä vuonna leffateatterissa näe.
Ps. Kaksi arvostelua tällä blogilla tällä hetkellä ja molemmat hyvin kriittisiä. Älkää kuitenkaan uskoko että olen näin kriittinen kaiken suhteen. Seuraavina World War Z ja Pacific Rim (ainakin mitä leffateatteriin tulee) niin eiköhän tänne vielä positiivinen arvostelu ilmesty.
Over and out.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti