Myöhässä: Pacific Rim:in Arvostelu (***)

Pacific Rim
Ohjaaja: Guillermo del Toro
Pääosissa: Charlie Hunnam, Rinko Kikuchi, Ron Perlman, Idris Elba

Ensi-ilta Suomessa 2.8.2013  (Hävettää oikein miten myöhään tuli Suomeen)


Nyt on vierähtänyt viikkoja, jopa kuukausi siitä kun näin Pacific Rimin sekä Elysiumin. Aivot ovat taitaneet ruostua kesäloman jälkeen, minkä johdosta arvostelujen kirjoittaminen on useampaan otteeseen aloitettu, silti niitten innostus viedä loppuun asti aina simahtanut.

Elokuvat olivat kuitenkin tämän kesän kohokohtia (ennakko-odotukset),siksi koitan saada molemmat leffat takaisin mieleeni ja arvostelut kohdilleen.

Pacific Rim on Guillermo del Toron uusin elokuva, jonka menestys elokuva Pan´s Labyrinth varmaankin on monelle tuttu. Pacific Rim on kuitenkin suhteellisen erilainen tapaus, ”full-out” toiminta/seikkailuelokuva. Del Toron Hellboy leffat ovat ehkä lähintä ”Rimiä” muistuttavaa mitä ohjaajalta tullut ennestään.

Guillermo Pan´s Labyrinthin kuvauksissa

Elokuva on erittäin näyttävä, ja sen maailma ”lyö eeppisyyttä suoraan katsojan kasvoille”. En ole pitkään aikaan nähnyt (ainakaan tämän genren) elokuvaa, joka ei koita olla muuta kuin mitä se on.

Pacific Rim hyötyy nimenomaan eräänlaisesta "joyride" tunnelmasta. Aina yhtä loistava sekä outo Ron Perlman (del Toron luottomies) tuo myös "pöljällä" sivuroolillaan elokuvaan oikean seikkailufiiliksen.

Ron "Hellboy" Perlman

Yksi iso hienous elokuvassa (määrän takia melkein unohtuu) on sen tietokone-efektit. Alussa tuli itselle olo kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin, johonkin vuoteen ~1998 ja hoksannu: ”Hitto noi CGI jutut on makeita!!”.

Tämä voi kuulostaa omituiselta, mutta itse olen nykyään aika väsynyt tehosteisiin jotka selkeästi ovat ruudussa ”pröystäily” mielessä. Pacific Rim ei onnistu (eikä varmaan edes koita peittämään tätä tosiasiaa), silti kerrankin ja tämä hyvin pitkästä aikaa ei häiritse minua. Tehosteet ovat elokuvan kerma ja samalla päähahmo(t). Robotit eli Jaegerit ovat todella komeata katsottavaa.

Jaeger:eitä eli robotteja kuvataan myös ahkerasti piloottien näkökulmasta, mikä luo mukavan balanssin muuten hyvin CGI-raskaisiin toimintakohtauksin.

Ron Perlman oli elokuvassa oivallinen, sekä hahmo mistä saatiin eniten lihaa luitten päälle. Sääli on kuitenkin että päähahmot ovat joko kliseisiä (mikä minua harvoin häiritsee tämänkaltaisissa elokuvissa) ja ehkä se suurin ongelma, yllättävän pinnallisia eikä hirveän kiinnostavia.

Onko se sitten niin ettei toimintaelokuvassa olekaan pointtina tuoda mitään huikeata "character developmentia" katsojille?

Guillermo del Toron tason ohjaajalta olisi kuitenkin voinut odottaa jotain hivenen laadukkaampaa.

Charlie Hunnam (Sons of Anarchysta tuttu) sekä varsinkin Idris Elba (Luther, Prometheus sekä tuleva Nelson Mandela elämänkerta) ovat molemmat vahvan karisman omaavia näyttelijöitä.

Pacific Rimin käsikirjoitus ei vaan anna näille herroille juuri kunnollista aikaa loistaa.Olisi mukavaa saada tietynlaista ”ilmaa” itse elokuvaan minkä aikana katsojalla olisi mahdollisuus tutustua/samaistua sekä luoda paremman tunnesiteen hahmoihin (mikä AINA tehostaa toimintakohtauksia, ainakin minun mielestä).

Mekin oltiin elokuvassa mukana!! (vaikkei sanottukaan juuri mitään)

Tämä ei ole pelkästään Pacific Rim:in ongelma (tulevassa Elysium arvostelussa vastaavanlaisia esimerkkejä) ,koska minusta aika moni nykypäivän ”mainstream” elokuva jättää tämän osan liian helpolla pois.
 Jos mennään ajassa taaksepäin, niin oli isojakin kesähittejä missä tarinalle ja sen hahmoille annettiin aikaa, jotta näistä voisi välittää.

Hyvinä esimerkkeinä sanoisin seuraavat elokuvat:

ET (1982)
Alien (1979)
....jopa Independence Day (1996) "pysähtyi" enemmän hahmojen takia.

En sano että Roland Emmerichin leffa olisi Pacific Rimiä parempi, mutta toimintakohtauksien välillä ”Rim” on liian ohkanen, jopa hätäinen. Pienellä säädöllä tätä olisi voitu parantaa, ja samalla elokuva olisi vedonnut katsojan tunteisiin paremmin.

Keskustelukin voi olla syvällinen ja eeppinen samaan aikaan.

Ps. Pacific Rim sisältää flashbackin, mihin elokuvan aikana palataan muutaman otteeseen. Tämä onkin elokuvan dramaattisesti toimivin osa, tässä takaumassa esiintyvä pikkutyttö näyttelee niin uskottavasti että se oikeasti nostatti kylmät väreet. Pisteet hänelle!

Loppupäätelmä:

Vaikka niin kovasti haluaisin, niin en voi sanoa että Pacific Rim olisi loistava elokuva. Se ei lyö minua nyrkillä sydämeen niinkuin ne minusta parhaimmat toimintaleffat yleensä tekevät.

Jos näkisin elokuvan ensimmäistä kertaa, ja olisin 16vuotta nuorempi (eli 12v), niin olisin varmaan voinut hyväksyä elokuvan pöljät professorit sekä ohuen tarinan ja keskittyä olennaiseen. Eli toimintaan ja taisteluihin.

Koen näin tietyllä tavalla olevani liiankin kriittinen elokuvan suhteen, joten siteeraan tässä edesmenneen Tony Scottin sanoja:
"We are shooting Rock´n Roll here!"  (Top Gunin kuvauspaikalla vuonna -85)

Pacific Rim on nimenomaan juuri sitä!
Arvosanani: ***

Top Gun vs Pacific Rim :)


Arvosanani: ***

Trailerivinkki: Ocean´s World War II (oikealta nimeltään The Monuments Men)

Heippa taas.

Tässä aivan liian kiireinen, pikkasen hätäinen ja aivan liian lyhyt blogijuttu.

Huomasin kuitenkin äsken, että George Clooneyn ohjaamasta elokuvasta The Monuments Menistä on tullut uusi traileri.

Leffa sijoittuu toiseen maailmansotaan ja pohjautuu tositapahtumiin, joissa liittoutuneet koittavat pelastaa taideteoksia, jotka muuten olisivat vaarassa jäädä saksalaisten hampaisiin. Elokuvasta on povattu Oscar-ehdokasta, yllätyin nimenomaan siksi trailerin koomisesta tyylistä. Itseasiassa tämä muistuttaa monella tapaa Ocean´s  11, 12 ja 13 leffoja.

Elokuva on täynnä isoja tähtiä kuten  ohjaaja itse, Matt Damon, Cate Blanchett, John Goodman, Bill Murray (paluun kunnon komediaan??) sekä The Artist elokuvasta Oscarin saanut Jean Dujardin.

Näillä näkymin elokuva tulee Suomeen ennen jouluaattoa, niillä edellytyksin, ettei rakas Finnkino taas päätä semi-monopoliasemassa, että tämäpä maa ei kyseistä leffaa katso kun vasta joskus 2014.

Saatte mielellään kommentoida mitä mieltä trailerista, tai kyseisestä leffasta olette.

Tänään sitten katsomaan Elysiumia ja todella toivon etten pety!
Pacific Rimin näin jo viikolla, joten siitäkin tulossa arvostelu kunhan saa itsensä siihen "modeen".

Viikonloppuja!

Ps. Pyynnöstä koitin lisätä pilkkuja! There you have them :)

Arvostelu: The Wolverine (****)

The Wolverine
Ohjaaja: James Mangold
Pääosissa: Hugh Jackman, Famke Janssen, Brian Tee, Will Yun Lee, Svetlana Khodchenkova

Ensi-Ilta Suomessa: 26.7.2013

Arvosanani: ****

Nyt tulee Wolverinen  arvostelu hieman myöhään (näin elokuvan jo toissa viikonloppuna kahteen kertaan). 
Ei ole minun tarina-viba parhaimmillaan (takana 6,5tuntia ajamista pohjanmaalta) mutta koska tulevalla viikolla  ainakin kaksi elokuvaa (Pacific Rim ja Neill Blomkampin Elysium) mitä aion katsoa elokuvateatterissa, joten Wolverine saakoon tässä nyt arvostelunsa ehkäpä lievästi liian lyhyessä muodossa.

The Wolverine on siis James Mangoldin ohjaama uusi Marvel leffa, jonka pääosassa tutusti Hugh Jackman. Elokuvaa ei kannata sekoittaa edelliseen X Men Origins: Wolverine leffaan koska tyyli on hyvinkin erilainen (ainakin noin 90% mihin palaan myöhemmin).

Aloitettakoon että leffan ohjaaja James Mangold on luonut uraa mm. yhdellä hyvällä ja yhdellä aivan älyttömän huonolla elokuvalla. Mangoldin Walk The Line kertoo Johnny Cashin urasta, ja toi Reese Witherspoonille Oscarin parhaasta naispääosasta. Oli sen sijaan iso vääryys ettei Joaquin Phoenix voittanut Cashin roolista Oscarin, tässä siis se hyvää lupaava elokuva.

The Wolverine oli alunperin Darren Aronovskyn projekti (The Wrestlerin ja Black Swanin ohjaaja ja Hugh Jackman myöntänyt että Aronovsky hyvin pitkälti luonut leffan "konseptin") ja vaikka Mangold ei ole saman tason ohjaaja, niin voinut ajatella hyvä ohjaaja tähän elokuvaan. Pienen varoituksen merkin antaa kuitenkin Mangoldin SE SURKEA leffa nimeltä Knight and Day, joka kuuluu ehkä tämän viimeisen kymmenen vuoden "top 20 huonoimmat elokuvat mitä olen nähnyt"-genreen.

Jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Pysy myös loitolla. Elokuvan "laadukas photoshop promokuva" sanoo jo jotain.

Palataan kuitenkin The Wolverine elokuvaan, mikä erottuu aikaisemmista X-Men elokuvista sillä tavalla että se oikeastaan pyörittää itsensä James Bond elokuvan lailla. Edellisosien katsoneille tuodaan toki asioita esille, mitkä tavallaan ovat osa jo luotua elokuvasarjaa, mutta itse ainakin nautin elokuvasta enemmän koska se keskittyi olemaan yksi elokuva jolla on irrallinen selkeä tarina joka aloitetaan ja lopetetaan kyseisen elokuvan ”kehyksissä”. (Eikä myöskään ole reboot niinkuin niin moni elokuva tässä genressä jos edellinen leffa on flopannut tai epäonnistunut).

Samaa kehua elokuva saa tyylistään luoda sarjakuvaelokuva joka aika pitkälle tuntuu kun se olisi osa oikeata elämää. (vaikka pääosanäyttelijällä on isot "haarukat käsissään"). Edellinen Wolverine elokuva kaatui nimenomaan liialliseen mutanttimässäilyyn. (liikaa mutantteja ja hahmoja muutenkin yhdessä elokuvassa). Vuoden 2013 elokuva ei tähän kaadu, ja tästä olin mielissäni istuessani leffateatterissa.

2013 version is not the new 2009 version... Onneksi.

Elokuva luo muutenkin hyvin Bondmaisen (nyt puhun 60-80luvun Bondeista ja ehkäpä You Only Live Twice erityisesti) tunnelman sijoittumalla Japaniin ja myös tuomalla tällä tavalla tarinaan mukaan erilaisia kulttuuriin liittyviä asioita, jotka ovat osana elokuvaa. Huumoria tästä aiheesta saadaan myös kehiteltyä sopivan paljon. 

Wolverine tuntuu paljon uskottavammalta kun hänet sijoitetaan pois omalta ”kotikentältään”. Käsittääkseni tarinaa on lainattu Frank Millerin 80-luvulla tehdystä sarjakuvatarinasta ja sen huomaa koska elokuvassa on jokin tietty vakavuus mikä kantaa sen eri tavalla mitä aikaisempia X-Men elokuvia.
Mainittakoon myös että elokuva muistuttaa tunnelmaltaan välillä Edward Zwickin loistavaa The Last Samuraita.

Yakuza (Japanin mafia noin helposti selitettynä) toimii elokuvan pahiksina ja koska Wolverinella ei ole koko elokuvan aikana tavalliset voimansa (en halua spoilata sen enempää) niin hän on haavoittuvainen eikä tunnu mitenkään ylivoimaiselta hahmolta jota ei pystyisi satuttamaan.

Elokuva harmillisesti kuitenkin syöksyy metsään ihan loppumetreillä.(tässä se -10%) Pääpahis ja loppukohtaus ja sen toimintakohtaus sisältää aivan liian paljon tietokonetehosteita. Tehosteet eivät sinänsä haittaisi jos elokuva olisi joku muu (kesän lievä pettymys Man Of Steel tulee tässä mieleen koska määrällisesti tämä loppukohtaus on leivänmuru lattialla verrattuna teräsmiehen ”loppu CGI-overkilleihin”).

Loppu olisi voinut toimia paremmin fyysisellä hahmolla ja se olisi ollut huomattavasti uskottavampi ja uhkaavampi.Kerrottakoon myös että elokuvassa on yksi kökkö mutanttihahmo jota olisi oikeastaan voitu jättää pois kokonaan.

Kyseessä ei ole Poison Ivy Batman&Robinista mutta jotain karmean samalaista hänessä silti on.

Nyt ”to wrap things up” niin voisin lisätä elokuvasta sen että toisella katsomiskerralla huomasin elokuvan etenemisnopeuden olevan yllättävän hidas ja se voi haitata vaikkapa hyvin nopeatempoisiin toimintaleffoihin tottuneisiin. Itse kuitenkin nautin siitä miten Wolverine tyyppiseen hahmoon on haluttu käyttää aikaa luoda puhe/tunne/draama-kohtauksia. Olen aina pitänyt Hugh Jackmania isona syynä miksi ylipäätänsä katson X-Men elokuvia ja vaikka tästä olisikin eri mieltä niin voin sanoa että hahmosta saadaan tällä kertaa enemmän irti kun koskaan aikaisemmin.

Elokuvassa on myös rakkaustarina ja yllättäen sekin ei ole liian kesy tai pinnallinen. The Wolverine yllättää kuitenkin ehkä eniten koska en odottanut että elokuvasta olisi voinut tulla näinkinu hyvän. Sanoisin että tässä on tämän vuoden mainstream popcorn leffoista se yksi selkeästi parempi ”pätkä”.

Mainittakoon myös näyttelijä nimeltä Tao Okamoto joka itseasiassa tekee ensimmäisen oikean elokuvaroolinsa tässä elokuvassa ja hänellä taitaa olla Hugh Jackmanin jälkeen eniten aikaa ruudussa, eikä kalpene Jackmanin rinnalla laisinkaan. Kemiat toimivat hyvin näitten välillä. Elokuvan japanilaisnäyttelijäkaarti on muutenkin hyvin laadukasta. Siitä iso plussa ja myös siitä että elokuvassa puhutaan paljon japania eikä turhan helpolla siirrytä takaisin englannin kieleen.

Nämä kolme ovat oikeastaan elokuvan päätähdet: Tao Okamoto, Hugh Jackman ja Rila Fukushima

Päätän arvosteluni lyhkäsellä toimintkohtauksella itse elokuvasta. Kohtaus on leikattu alas ja on hyvinkin paljon parempi valkokankaalla mutta antaakseen vähäsen esimakua:

Suosittelen :)