Arvostelu: The Wolverine (****)

The Wolverine
Ohjaaja: James Mangold
Pääosissa: Hugh Jackman, Famke Janssen, Brian Tee, Will Yun Lee, Svetlana Khodchenkova

Ensi-Ilta Suomessa: 26.7.2013

Arvosanani: ****

Nyt tulee Wolverinen  arvostelu hieman myöhään (näin elokuvan jo toissa viikonloppuna kahteen kertaan). 
Ei ole minun tarina-viba parhaimmillaan (takana 6,5tuntia ajamista pohjanmaalta) mutta koska tulevalla viikolla  ainakin kaksi elokuvaa (Pacific Rim ja Neill Blomkampin Elysium) mitä aion katsoa elokuvateatterissa, joten Wolverine saakoon tässä nyt arvostelunsa ehkäpä lievästi liian lyhyessä muodossa.

The Wolverine on siis James Mangoldin ohjaama uusi Marvel leffa, jonka pääosassa tutusti Hugh Jackman. Elokuvaa ei kannata sekoittaa edelliseen X Men Origins: Wolverine leffaan koska tyyli on hyvinkin erilainen (ainakin noin 90% mihin palaan myöhemmin).

Aloitettakoon että leffan ohjaaja James Mangold on luonut uraa mm. yhdellä hyvällä ja yhdellä aivan älyttömän huonolla elokuvalla. Mangoldin Walk The Line kertoo Johnny Cashin urasta, ja toi Reese Witherspoonille Oscarin parhaasta naispääosasta. Oli sen sijaan iso vääryys ettei Joaquin Phoenix voittanut Cashin roolista Oscarin, tässä siis se hyvää lupaava elokuva.

The Wolverine oli alunperin Darren Aronovskyn projekti (The Wrestlerin ja Black Swanin ohjaaja ja Hugh Jackman myöntänyt että Aronovsky hyvin pitkälti luonut leffan "konseptin") ja vaikka Mangold ei ole saman tason ohjaaja, niin voinut ajatella hyvä ohjaaja tähän elokuvaan. Pienen varoituksen merkin antaa kuitenkin Mangoldin SE SURKEA leffa nimeltä Knight and Day, joka kuuluu ehkä tämän viimeisen kymmenen vuoden "top 20 huonoimmat elokuvat mitä olen nähnyt"-genreen.

Jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa. Pysy myös loitolla. Elokuvan "laadukas photoshop promokuva" sanoo jo jotain.

Palataan kuitenkin The Wolverine elokuvaan, mikä erottuu aikaisemmista X-Men elokuvista sillä tavalla että se oikeastaan pyörittää itsensä James Bond elokuvan lailla. Edellisosien katsoneille tuodaan toki asioita esille, mitkä tavallaan ovat osa jo luotua elokuvasarjaa, mutta itse ainakin nautin elokuvasta enemmän koska se keskittyi olemaan yksi elokuva jolla on irrallinen selkeä tarina joka aloitetaan ja lopetetaan kyseisen elokuvan ”kehyksissä”. (Eikä myöskään ole reboot niinkuin niin moni elokuva tässä genressä jos edellinen leffa on flopannut tai epäonnistunut).

Samaa kehua elokuva saa tyylistään luoda sarjakuvaelokuva joka aika pitkälle tuntuu kun se olisi osa oikeata elämää. (vaikka pääosanäyttelijällä on isot "haarukat käsissään"). Edellinen Wolverine elokuva kaatui nimenomaan liialliseen mutanttimässäilyyn. (liikaa mutantteja ja hahmoja muutenkin yhdessä elokuvassa). Vuoden 2013 elokuva ei tähän kaadu, ja tästä olin mielissäni istuessani leffateatterissa.

2013 version is not the new 2009 version... Onneksi.

Elokuva luo muutenkin hyvin Bondmaisen (nyt puhun 60-80luvun Bondeista ja ehkäpä You Only Live Twice erityisesti) tunnelman sijoittumalla Japaniin ja myös tuomalla tällä tavalla tarinaan mukaan erilaisia kulttuuriin liittyviä asioita, jotka ovat osana elokuvaa. Huumoria tästä aiheesta saadaan myös kehiteltyä sopivan paljon. 

Wolverine tuntuu paljon uskottavammalta kun hänet sijoitetaan pois omalta ”kotikentältään”. Käsittääkseni tarinaa on lainattu Frank Millerin 80-luvulla tehdystä sarjakuvatarinasta ja sen huomaa koska elokuvassa on jokin tietty vakavuus mikä kantaa sen eri tavalla mitä aikaisempia X-Men elokuvia.
Mainittakoon myös että elokuva muistuttaa tunnelmaltaan välillä Edward Zwickin loistavaa The Last Samuraita.

Yakuza (Japanin mafia noin helposti selitettynä) toimii elokuvan pahiksina ja koska Wolverinella ei ole koko elokuvan aikana tavalliset voimansa (en halua spoilata sen enempää) niin hän on haavoittuvainen eikä tunnu mitenkään ylivoimaiselta hahmolta jota ei pystyisi satuttamaan.

Elokuva harmillisesti kuitenkin syöksyy metsään ihan loppumetreillä.(tässä se -10%) Pääpahis ja loppukohtaus ja sen toimintakohtaus sisältää aivan liian paljon tietokonetehosteita. Tehosteet eivät sinänsä haittaisi jos elokuva olisi joku muu (kesän lievä pettymys Man Of Steel tulee tässä mieleen koska määrällisesti tämä loppukohtaus on leivänmuru lattialla verrattuna teräsmiehen ”loppu CGI-overkilleihin”).

Loppu olisi voinut toimia paremmin fyysisellä hahmolla ja se olisi ollut huomattavasti uskottavampi ja uhkaavampi.Kerrottakoon myös että elokuvassa on yksi kökkö mutanttihahmo jota olisi oikeastaan voitu jättää pois kokonaan.

Kyseessä ei ole Poison Ivy Batman&Robinista mutta jotain karmean samalaista hänessä silti on.

Nyt ”to wrap things up” niin voisin lisätä elokuvasta sen että toisella katsomiskerralla huomasin elokuvan etenemisnopeuden olevan yllättävän hidas ja se voi haitata vaikkapa hyvin nopeatempoisiin toimintaleffoihin tottuneisiin. Itse kuitenkin nautin siitä miten Wolverine tyyppiseen hahmoon on haluttu käyttää aikaa luoda puhe/tunne/draama-kohtauksia. Olen aina pitänyt Hugh Jackmania isona syynä miksi ylipäätänsä katson X-Men elokuvia ja vaikka tästä olisikin eri mieltä niin voin sanoa että hahmosta saadaan tällä kertaa enemmän irti kun koskaan aikaisemmin.

Elokuvassa on myös rakkaustarina ja yllättäen sekin ei ole liian kesy tai pinnallinen. The Wolverine yllättää kuitenkin ehkä eniten koska en odottanut että elokuvasta olisi voinut tulla näinkinu hyvän. Sanoisin että tässä on tämän vuoden mainstream popcorn leffoista se yksi selkeästi parempi ”pätkä”.

Mainittakoon myös näyttelijä nimeltä Tao Okamoto joka itseasiassa tekee ensimmäisen oikean elokuvaroolinsa tässä elokuvassa ja hänellä taitaa olla Hugh Jackmanin jälkeen eniten aikaa ruudussa, eikä kalpene Jackmanin rinnalla laisinkaan. Kemiat toimivat hyvin näitten välillä. Elokuvan japanilaisnäyttelijäkaarti on muutenkin hyvin laadukasta. Siitä iso plussa ja myös siitä että elokuvassa puhutaan paljon japania eikä turhan helpolla siirrytä takaisin englannin kieleen.

Nämä kolme ovat oikeastaan elokuvan päätähdet: Tao Okamoto, Hugh Jackman ja Rila Fukushima

Päätän arvosteluni lyhkäsellä toimintkohtauksella itse elokuvasta. Kohtaus on leikattu alas ja on hyvinkin paljon parempi valkokankaalla mutta antaakseen vähäsen esimakua:

Suosittelen :)