Myöhässä: Pacific Rim:in Arvostelu (***)

Pacific Rim
Ohjaaja: Guillermo del Toro
Pääosissa: Charlie Hunnam, Rinko Kikuchi, Ron Perlman, Idris Elba

Ensi-ilta Suomessa 2.8.2013  (Hävettää oikein miten myöhään tuli Suomeen)


Nyt on vierähtänyt viikkoja, jopa kuukausi siitä kun näin Pacific Rimin sekä Elysiumin. Aivot ovat taitaneet ruostua kesäloman jälkeen, minkä johdosta arvostelujen kirjoittaminen on useampaan otteeseen aloitettu, silti niitten innostus viedä loppuun asti aina simahtanut.

Elokuvat olivat kuitenkin tämän kesän kohokohtia (ennakko-odotukset),siksi koitan saada molemmat leffat takaisin mieleeni ja arvostelut kohdilleen.

Pacific Rim on Guillermo del Toron uusin elokuva, jonka menestys elokuva Pan´s Labyrinth varmaankin on monelle tuttu. Pacific Rim on kuitenkin suhteellisen erilainen tapaus, ”full-out” toiminta/seikkailuelokuva. Del Toron Hellboy leffat ovat ehkä lähintä ”Rimiä” muistuttavaa mitä ohjaajalta tullut ennestään.

Guillermo Pan´s Labyrinthin kuvauksissa

Elokuva on erittäin näyttävä, ja sen maailma ”lyö eeppisyyttä suoraan katsojan kasvoille”. En ole pitkään aikaan nähnyt (ainakaan tämän genren) elokuvaa, joka ei koita olla muuta kuin mitä se on.

Pacific Rim hyötyy nimenomaan eräänlaisesta "joyride" tunnelmasta. Aina yhtä loistava sekä outo Ron Perlman (del Toron luottomies) tuo myös "pöljällä" sivuroolillaan elokuvaan oikean seikkailufiiliksen.

Ron "Hellboy" Perlman

Yksi iso hienous elokuvassa (määrän takia melkein unohtuu) on sen tietokone-efektit. Alussa tuli itselle olo kuin olisi hypännyt ajassa taaksepäin, johonkin vuoteen ~1998 ja hoksannu: ”Hitto noi CGI jutut on makeita!!”.

Tämä voi kuulostaa omituiselta, mutta itse olen nykyään aika väsynyt tehosteisiin jotka selkeästi ovat ruudussa ”pröystäily” mielessä. Pacific Rim ei onnistu (eikä varmaan edes koita peittämään tätä tosiasiaa), silti kerrankin ja tämä hyvin pitkästä aikaa ei häiritse minua. Tehosteet ovat elokuvan kerma ja samalla päähahmo(t). Robotit eli Jaegerit ovat todella komeata katsottavaa.

Jaeger:eitä eli robotteja kuvataan myös ahkerasti piloottien näkökulmasta, mikä luo mukavan balanssin muuten hyvin CGI-raskaisiin toimintakohtauksin.

Ron Perlman oli elokuvassa oivallinen, sekä hahmo mistä saatiin eniten lihaa luitten päälle. Sääli on kuitenkin että päähahmot ovat joko kliseisiä (mikä minua harvoin häiritsee tämänkaltaisissa elokuvissa) ja ehkä se suurin ongelma, yllättävän pinnallisia eikä hirveän kiinnostavia.

Onko se sitten niin ettei toimintaelokuvassa olekaan pointtina tuoda mitään huikeata "character developmentia" katsojille?

Guillermo del Toron tason ohjaajalta olisi kuitenkin voinut odottaa jotain hivenen laadukkaampaa.

Charlie Hunnam (Sons of Anarchysta tuttu) sekä varsinkin Idris Elba (Luther, Prometheus sekä tuleva Nelson Mandela elämänkerta) ovat molemmat vahvan karisman omaavia näyttelijöitä.

Pacific Rimin käsikirjoitus ei vaan anna näille herroille juuri kunnollista aikaa loistaa.Olisi mukavaa saada tietynlaista ”ilmaa” itse elokuvaan minkä aikana katsojalla olisi mahdollisuus tutustua/samaistua sekä luoda paremman tunnesiteen hahmoihin (mikä AINA tehostaa toimintakohtauksia, ainakin minun mielestä).

Mekin oltiin elokuvassa mukana!! (vaikkei sanottukaan juuri mitään)

Tämä ei ole pelkästään Pacific Rim:in ongelma (tulevassa Elysium arvostelussa vastaavanlaisia esimerkkejä) ,koska minusta aika moni nykypäivän ”mainstream” elokuva jättää tämän osan liian helpolla pois.
 Jos mennään ajassa taaksepäin, niin oli isojakin kesähittejä missä tarinalle ja sen hahmoille annettiin aikaa, jotta näistä voisi välittää.

Hyvinä esimerkkeinä sanoisin seuraavat elokuvat:

ET (1982)
Alien (1979)
....jopa Independence Day (1996) "pysähtyi" enemmän hahmojen takia.

En sano että Roland Emmerichin leffa olisi Pacific Rimiä parempi, mutta toimintakohtauksien välillä ”Rim” on liian ohkanen, jopa hätäinen. Pienellä säädöllä tätä olisi voitu parantaa, ja samalla elokuva olisi vedonnut katsojan tunteisiin paremmin.

Keskustelukin voi olla syvällinen ja eeppinen samaan aikaan.

Ps. Pacific Rim sisältää flashbackin, mihin elokuvan aikana palataan muutaman otteeseen. Tämä onkin elokuvan dramaattisesti toimivin osa, tässä takaumassa esiintyvä pikkutyttö näyttelee niin uskottavasti että se oikeasti nostatti kylmät väreet. Pisteet hänelle!

Loppupäätelmä:

Vaikka niin kovasti haluaisin, niin en voi sanoa että Pacific Rim olisi loistava elokuva. Se ei lyö minua nyrkillä sydämeen niinkuin ne minusta parhaimmat toimintaleffat yleensä tekevät.

Jos näkisin elokuvan ensimmäistä kertaa, ja olisin 16vuotta nuorempi (eli 12v), niin olisin varmaan voinut hyväksyä elokuvan pöljät professorit sekä ohuen tarinan ja keskittyä olennaiseen. Eli toimintaan ja taisteluihin.

Koen näin tietyllä tavalla olevani liiankin kriittinen elokuvan suhteen, joten siteeraan tässä edesmenneen Tony Scottin sanoja:
"We are shooting Rock´n Roll here!"  (Top Gunin kuvauspaikalla vuonna -85)

Pacific Rim on nimenomaan juuri sitä!
Arvosanani: ***

Top Gun vs Pacific Rim :)


Arvosanani: ***